Loading...

Elämää pinnan alla

Ensikosketus matkablogiin kirjottamisesta, ja heti pääsee kertomaan lempipuuhistaan. Asuessani 2009 – 2011 Thaimaassa löysin sukeltamisen hienon harrastuksen vasta viimeisenä talvena, mutta jäin sitäkin kovemmin koukkuun. Vapaapäivät töistä meni merellä, sukeltaen niin paljon kun lompakko antoi periksi. Suomeen muuton yhteydessä harrastus jäikin sitten haaveilun asteelle, kun max. metrin näkyvyys ja asteen lämpöinen vesi ei aisteja oikein hyväile.

Olikin mahtavaa päästä Thaimaan lämpimiin vesiin takasin. Nää pöntöt olikin muistissa Ao Patokilla. En vieläkään tiedä mitä ne on, mutta pitkään ne on siellä olleet.  Kävin suorittamassa pienimuotoisen vedenalaisten taitojen kertauksen 28.11, joka menikin ihan lonkalta. Lauantaina 30.11 lähdettiinkin Sarin kanssa kaksin, suunnitelmissa Sarin DSD (discover scuba diving) sukelluskokeilu, johon olin itse lähtemässä killumaan mukaan. Sari testailee perustaitoja, regulaattori pois / takaisin – varmaan menossa.

Raya Diversin palvelu olikin erinomaista, kun koko veneessä meidän ja Sarin kouluttajan, Rikun lisäksi oli 20 venäläistä, joille oli oma venäläinen kouluttaja. Henkilökohtaista palvelua sanoisin! Siinä missä Sari ei ole oikeen veneilijäihmisiä, mulla aktivoituu täysi relax-moodi aina vesillä. Sukellusaluksella voisi elää, kun saisi pitkin päiviä pulahdella pohjaan ihmettelemään meren peittämiä paikkoja, joita on muuten 70% maapallon pinta-alasta 🙂

Vaikka Ao Patokin lahti Racha Yai:lla ei mitään uutta omiin kokemuksiini tuonutkaan, oli sukellus Phuketissa jälleen kerran erittäin rentouttava. Pohjassa stressi ja huolet unohtuu, kun mieli keskittyy ympäröiviin koralleihin ja kalaparviin. Koitin ottaa kimppakuvaa mutta toinen oli niin keskittynyt ettei ollu ihan mukana.

Kuten kuvista näkyy, joululahjaksi saamani GoPro pääsi mukaan sukellukselle. Näkyvyys oli n. 10 metriä, ja paikka paikoin alkoi olla vähän turhan hämärää kuvaamiseen ilman apuvaloja. Joutunee käydä paikallisessa kameraliikkeessä etsimässä ratkaisuja GoPro+valo+kahva sukellussettiin, jotta saa kirkkaampia muistoja syvemmistäkin kohteista, kuten King Cruiserin hylystä Phi Phin edustalta.

Bangkokin nähtävyydet – Chinatown

Meillä oli vain muutama päivä käytettävissä Bangkokissa mutta halusimme ehdottomasti käydä tutustumassa paikalliseen Chinatowniin. En aiemmilla reissuillani muista moisessa käyneeni, joten oli syytäkin päästä näkemään ja kokemaan mistä on kyse. Otimme hotellilta BTS:n Saphan Taksin asemalle, josta matkaa jatketaan sitten jokiveneellä.

BTS-asema on suoraan jokivenesataman yllä. Kun hyppää keltalippuisen veneen kyytiin, niin ei voi mennä vikaan. Tiketti maksoin 40tbh ja jonottamiseen kannattaa varautua. Veneissä on pysäkkikartta, jossa lukee selkeästi Chinatown. Yleisesti vinkkinä voi kertoa, että oikea pysäkki on se, missä jäävät muutkin länkkärit. Oma kiinnostuksen kohteeni oli shoppailun puolella, sillä kaikki Kiinasta tuleva tavara on tässä kaupunginosassa erityisen halpaa. Yllättäen. Olin kuullut huhuja, että joltain pieneltä kujalta pääsee isolle torialueelle, jossa ns. krääsän myyjiä riittää. Mutta peloteltiin myös, ettei sinne ole helppo löytää.

No, tarjousharakan nokkahan on tarkempi kuin huumekoiran, joten eipä aikaakaan, kun markkina-alue bongatiin. Tom raukka joutui hikoilemaan perässäni, kun kohkasin kojusta toiseen. Jos totta puhutaan, niin eipä sitä tullut paljoa mitään ostettua, muutama käsikoru, tarroja ja muistikirja.

Hauskin bongaus oli ehdottomasti lapsuusajan penaalit – muistatteko ne kovat muovilaatikot, joissa oli kiiltävällä muovilla päällystetty, My Little Pony kuvioitu pehmuste päällä ja kansi oli magneetilla kiinni? Enpä osaa paremmin selittää mutta jokainen 90-luvun alussa koulun aloittanut tietää mistä puhun 🙂 Olisi tehnyt mieli ostaa ihan vain fiilistelyn vuoksi mutta jäivät kuitenkin hyllyyn, koska kilorajoitukset laukussa.

20131123_143421-001
Krääsämarkkinoiden jälkeen kävimme nopeasti kahvilla ja join Bangkok ajan parhaimman jääcappucinon Coffee Doi Chaangissa. Joka ehkä on kuitenkin kahvibrändi tai -ketju, eikä kahvilan nimi? Näin vastaavanlaisen nimittäin Surin beachilla viikonloppuna. Chinatownin version sijanti oli kuitenkin lähellä jokilaivasatamaa. Ehkä. Kuka näitä muistaa?

20131123_143507
Chinatownissa jokainen katu on samalainen ja välillä pää oli aivan pyörällä. Järjettömintä näin länkkärin näkökulmasta oli se, että kapeilla, ihmisten ja kojujen täyttämillä kujilla jengi yritti päästä autoilla eteenpäin. Leveämmillä kaduilla sen sijaan liikenne seisoi ja siellä oli helppoa puikkelehtia autojen välistä jalkasin, kunhan vain piti silmät auki mopojen varalta.

20131123_143358-002
Jossain haahuilujen keskellä löysimme itsemme Chinatownin ruokatorilta. Oikeasti, sieltä sai aivan kaikkea mitä kuvitella saattaa. Oli sekä kaloja että kanoja elävina ja kuolleina, raakana tai kypsänä. Myös kaikkea erittäin hämmentävän näköistä syötävää oli tarjolla, osa näytti aivoilta mutta mene ja tiedä.

Tuntui hullulta jäädä tuijottelemaan ja kuvailemaan myynissä olevia tuotteita. Kuvat ovatkin hieman tärähtäneitä, kun niitä yritti vauhdissa napsia, vähän niinku salaa. Ruokapuolella ei juuri länsimaalaisia näkynyt, liekö ruokapuolen löytäminen vaikeampaa vai onko se vain epäkiinnostava osa Chinatownia?

Itse kyllä nautin erilaisten ruokien katselusta, reissatessa ruokakaupat ovat aina lemppareitani. Kukapa ei nyt ruokaa rakastaisi!? Harmillisesti olimme ennen Chinatowniin lähtöä syöneet tuhdisti, joten mitään katukeittiöiden ruokia ei tullut testattua. Ehkä myös takaraivossa painoi tieto seuraavan päivän lennosta, jolloin vatsaraukan kestävyyttä ei kiinnostanut lähteä testaamaan.

20131123_143427-001
Kaiken kaikkiaan Bangkokin Chinatown oli pitkälti sellainen millaiseksi sen kuvittelinkin; kuuma, meluisa ja värikäs. Ihmisiä oli aivan mielettömästi ja lähes kaikissa kojuissa ja kaupoissa oli ruuhkaa. Koska Bangkokiin menemme varmasti uudelleen, haluan käydä myös Chinatownissa uudelleen ja rohkaistun varmasti maistelemaan katukeittiökojujen antia. Eiköhän se vatsa tässä karaistu, meillä on ensimmäinen vatsatauti jo käynnissä. Tom sairastui sunnuntaina ja on pari päiväa kärsinyt kuumeesta ja siitä itsestään mutta onneksi on jo paranemaan päin. Ja Tomilla oli mahtavat puitteet sairastaa sillä vietimme kaksi yötä aivan järjettömän hulppeassa villassa Surin beachin läheisyydessä. Se paikka ansaitsee ihan oman postauksen!

IG Travel Thursday – Kotiseudulla

Täällä juhlitaan tänään Thaimaan kuninkaan 86v. synttäreitä sateisissa merkeissä enkä valehtele, jos sanon että vettä on satanut joka päivä. Kathun ja Patongin erottavat vuoret ovat tälläkin hetkellä aivan sumun peitossa. Sadetta pidellessä sisällä ajattelin osallistua ensimmäistä kertaa Instagram Travel Thursdayhin. Lisää voit lukea TÄÄLTÄ mutta lyhyesti kerrottuna kyseesssä on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana. Suomessa virallisina järjestäjinä toimivat Destination Unknownin Satu, Kaukokaipuun ihana, entinen joukkuekaverini Nella, sekä Running With Wild Horsesin Veera Bianca. Käykäähän tutustumassa naisten blogeihin, jos matkakuumeilultanne kestätte 🙂

Meillä on saareen tutustuminen vielä aika alkutekijöissään. Tuo epävakaa sää hieman vaikeuttaa liikkeelle lähtöä, sillä kun sadekuuro iskee, niin se kastelee aivan totaalisesti. Tämän saimme kokea matkalla lähiostarille, olimme jo parkkipaikalla, kun sade alkoi tihkuttamaan. Mutta sillä aikaa, kun mopo saatiin parkkiin ja pääsimme katoksen alle, olimme aivan läpimärkiä! Trooppiset sateet ovat lämpimiä mutta rankkoja – tosin kliseisesti, sen kesä kuivaa minkä kastelee mutta minä olen vähän sokerista.

Sateisten päivien sekaan on osunut satunnaista aurinkoa ja viime lauantain sukellusreissua Racha Yaille mollukka helli oikein urakalla, lucky us! Racha Yai (tai Ko Raya Yai) on suosittu snorklaus- ja sukelluskohde vain 1,5h venematkan päässä Phuketista. Pidemmälle ei tarvitse lähteä etsimään valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä! Sukellusreissusta kuulette lisää Tomin näppäimistöltä, teksti on jo valmis mutta kuvat odottavat vielä muokkausta.

Venereissut lähtevät saaren kaakkoisosasta, Chalongista, jonne meiltä ajelee mopolla puolisen tuntia. Tai mun ajovauhdilla varmaan 45 minuuttia. En uskalla ajaa 40km kovempaa, sillä mopon mukana tullut kypärä lentää päästä. Muutenhan mä päästelisin siis tietenkin täysiä (en todellakaan päästelis…) ja ohittelisin kaikki!

Olen kuitenkin iloinen, että uskallan lähteä tuonne vasemman puoleiseen, jossain määrin villiinkin liikenteeseen ajelemaan yksin. Tai pakkohan se on uskaltaa, koska muuten hengailisin kotisohvalla ja talon altaalla, joka on päiväaikaan ihanan tyhjä. Iltaisin sen valtaavat talon lapset.

Kävin ajelemassa lähiseudulla päättömästi ja löysin Kathu fresh marketin. Nyt tiedän mistä ostan jatkossa hedelmät ja vihannekset kotiin. Torin hedelmävalikoima on huikea. Myyjät olivat avuliaita valitsemaan parhaimmat yksilöt mukaan. Myynnissä oli myös lihaa, kalaa ja kanaa mutta jotenkin niiden ostaminen kärpästen seasta ei houkutellut, vaikka varmasti nekin ovat tuoreita. Torikoira sai lihanmyyjiltä ilokseni kananjalan. Toreilla on ihana tunnelma, vähän samanlainen kun Bangkokin Chinatownissa, josta myös postaus odottaa kuvia. Meidän netti on todella nopea kaikessa muussa kuin uploadingissa, joten kuvien saaminen Flickriin on pienen hermojen kiristelyn takana.

Sellainen kuvapläjäys. IG:ssähän meidän tili on @pakkasestaparatiisin ja Sarin @wellnessmadness_sari sekä Tomin oma @gofortom. Sadepilvet näyttävät väistyneen poutapilvien edestä, joten taidamme suunnata katselemaan miten sitä Majesteetti Phrabat Somdej Phra Paramindra Maha Bhumibol Adulyadej Mahitaladhibet Ramadhibodi Chakrinarubodindara Sayamindaradhiraj Boromanatbophitin synttäreitä oikein juhlitaan.

Pilvinen Phuket

1,5 viikkoa Thaimaata takana ja tuntuu, että täällä ollaan oltu jo ikuisuus. Suomen pimeys ja kylmyys ovat kyllä unohtuneet nopeasti. Phuket vaikuttaa kotoisalta, vaikka joka päivä tulee uusia asioita eteen. Saavuimme tänne siis viikko sitten keskiviikkona Air Asian siivin. Perinteiset jännäkakat Bangkokin lentokentällä, kun meikäläisen laukku painoi 24kg ja olin tarjoushaukkana tietysti maksanut vain 20kg laukusta. Lentokenttävirkailijan pyynnöstä 4kg vaatetta päälle ja laukut ruumaan. Khop khun khâ vaan! Phuketissa otettiin mittaritaksi kentältä condolle, jossa meitä jo odoteltiin sekä asunnon että Tomin skootterin avaimien kanssa.

Asunto on enemmän kuin mitä toivottiin. Muutamia kuvia julkaisin jo oman blogini puolella, ne voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ. Asunnossa on erillinen makuuhuone, olohuone, keittiö, iso kylppäri ja pieni parveke. Poiketen yleisestä asuntojen tasosta, meillä on oma pesukonekin parvekkeella 🙂 Tänään käytimme ensimmäistä kertaa ja hyvin näytti pelittävän. Meitä ennen ei asunnossa ole siis asuttu ja osaan tämän kerroksen huoneistoja tehdään vieläkin sisärakentamista. Ainakin äänistä päätellen. Positiivista on myös huomata, että asunnon korjaushommat toimivat. Meillä oli aluksi ongelmia ilmastoinnin kanssa mutta parin kertaa talonmies kävi sitä tutkimassa ja hutki sen jesarilla käyttökuntoon.

“Gimme your croissant, wuff!” vaati rekku Starbucksissa.

Täällä on ollut hieman pilviset ja sateiset ilmat. Eipä ole sinänsä haitannut, sillä minulla on vieläkin rytmi ihan sekaisin. Menen nukkumaan 01-02 aikaan yöllä ja herään 10-11 aikaan aamulla. Huomenna on väkisin herättävä seiskalta, sillä lähdemme sukeltamaan. Kyllä, myös minä! Otin itselleni ensin Discover Scuba Diving (DSD) sukelluksen ja jos pelkotiloja ei jää päälle, niin voin jatkaa sitten Open Water Diveriin. Toivotaan, että ilmat myös hieman huomenna hellivät, sillä ihonväri on edelleen tasoa maito. Ehkä hieman on väriä tarttunut käsiin, kun skootterilla on painellut saarta ympäri.

Tänään haimme myös minulle oman skootterin, tähän asti olen istunut vain kyydissä. Esitin toiveen pinkistä, leopardikuvioidusta Yamaha Finosta mutta sain samanlaisen kuin Tomin tuolla ylimmässä kuvassa. Tosin kokomustana. Onhan sekin kyllä päheä ja pääasia että pääsee liikkeelle. Aiemmin en ole skootteria ajanut mutta ihan hyvin kotimatka tuolla vasemmanpuoleisessa liikenteessä taittui. Kodin lähellä ei juuri mitään ole, lähimmälle 7/11:llekin on sen verran matkaa, ettei kuumuudessa huvita kävellä, joten tarpeeseen menopeli tuli. Yhdessä kävimme alkuviikosta ajelemassa etelämmässäkin, katselemassa josko turistit olisivat vallanneet rantatuolit. Vielä näkyi vapaitakin. Täällä Kathussa ei juuri turisteja näe, tai jos näkee, ovat he mopotaksissa läpikulkumatkalle jollekin nähtävyydelle.

Sellaista tänne. Arki alkaa rullailemaan, omaan tapaani eilen paukutin kouluhommaa koko päivän sisällä. Kuka käskee jättämään 10 sivuisen etätehtävän aloittamisen palautuspäivään… Sunnuntaina olisi sama juttu edessä. Onneksi huomenna pääsee merelle rentoutumaan. GoProkin odottelee veteen pääsyä, joten mahdollisesti saadaan sukelluskuviakin blogin puolelle. Luonnoksissa odottelee myös postaus Bangkokin Chinatownista mutta kuvat vielä puuttuvat, ehkä sekin alkuviikosta saadaan linjoille.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Ensisilmäys Bangkokiin

Thaimaata on nyt koettu reilun vuorokauden verran. Saavuimme Bangkokiin 26 tunnin matkustamisen jälkeen, joten turha sanoa, että melko väsynyt pariskunta checkautui hotelliin. Emme saaneet juurikaan nukuttua lennoilla ja lähtöä edeltävänkin yönä unet jäivät lyhyiksi. Itselleni kaupunki on uusi tuttavuus, Tom on täällä muutamaan otteeseen käynyt aiemminkin. Ensimmäisenä mieleeni tuli kaaos, kun väsyneenä katselin menoa taksin ikkunasta. Ihmisiä, autoja, meteliä, kojuja, skoottereita, hajuja, musiikkia, värejä – tuntui, että kaikki aistit olivat ylikuormittuneita! Pienten päiväunien jälkeen olimme jälleen pelikunnossa ja ruokaa oli saatava, joten ei muuta kuin liikkeelle. Hotellimme sijaitsee Sukhumvitilla, Nanan alueella, joka on tunnettu tyttöbaareistaan. Hotellin läheisyydessä ei ‘aikuisten leikkikenttä’ kuitenkaan häiritse ja kävellä saa aivan rauhassa.

Säästä nyt tuskin tarvitsee mitään mainita. Lämmintä on mutta sää on (onneksi) hieman pilvinen. On ihanaa pukeutua pelkkiin shortseihin ja t-paitaan mutta missä tahansa sisätiloissa tulee kylmä! Hotellin ikkunat ovat ohuesti tummennetut, joten tässä viileässa aulassa istuskellessa tulee fiilis, että onpa ulkona synkkää ja kylmää, vähän kuin Suomessa 😉 Mutta eips olekaan, ulos mennessa ryhtyy hiki virtaamaan tuttuun tapaan. Tänään kävin palelemassa ja tyhjentämässä ostolakolla lihotettua säästöpossuani muutamassa ostoskeskuksessa. Siam Paragonin kauppakeskus lähti “hieman” käsistä. Shoppailureissulla voi H&M:n jälkeen painella Lamborghinin tai Aston Martinin liikkeeseen hankkimaan kulkupeliä. Mallit olivat esillä liikkeissä. Reaktioni oli WTF!?!?

Ollaan otettu alku ihan rauhallisesti ilman mitään paineita. Nukuttu pitkään ja hengailtu ympäriinsä. Eilen söin muuten elämäni parhaat sushit. Ei sillä, että Sushibar + Wine olisi jotenkin huono mutta Fujilla oli ihan järkkyhyvät rullat. Tom fiilisteli niitä jo muutama viikko ennen lähtöä, joten pakko oli suunnistaa Fujiin jo ensimmäisenä iltana. Kotimatkalla nappasimme vielä pari pussillista hedelmiä hotellille iltapalaksi. Minulle uusi tuttavuus oli guava, jota dippailtiin jonkinlaiseen chilimausteseokseen. Makean, suolaisen ja tulisen yhdistelmä oli superherkkua. Hedelmäthän eivät täällä maksa juuri mitään. Pussillinen papaijaa, ananasta ja guavaa kustansi euron verran. Ja ihanaa, kun ei itse tarvitse kuoria, vaikka pakkasinkin oman kuorimaveitsen varmuuden vuoksi matkalaukkuuni.

Tällaista tänne. Suomessa on kuulemma nähty jo lunta etelämmässäkin. Sopivasti siis lähdimme! Määrittämätön aika edessä ja se tuntuu edelleen uskomattomalta. Huomenna suunnitelmissa olisi suunnata Chinatowniin, odotettavissa on siis entistä enemmän kaaosta, meteliä ja kuumuutta. Sawasdee Ka!

Ps. Kuvat on räpsitty kännykällä. Urpo ei pakannut yhtäkään sellaista laukkua mihin mahtuisi järkkäri mukaan. Pitänee suunnata jälleen ostoksille, harmi.

Kuinka selvitä pitkistä lennoista?

Päivät vähenevät mutta vieläkin lähtö tuntuu niin kaukaiselta! Koska se konkretisoituu? Varmasti viimeistään silloin, kun istuu lentokoneen penkissä ja nokka näyttää kohti pilviä. Eniten stressaan lentoja, sillä niitä on kolme kappaletta ja kokonaisuudessaan matka-aika on noin 19 tuntia. Miten sitten lentoaikaa voi kuluttaa parhaiten? Lentoyhtiön puolesta tarjolla on elokuvia ja sarjoja omalta näytöltä mutta koska olen nopeasti kyllästyvää sorttia, haluan että minulla on vaihtoehtoja. Elokuvien sijaan voi toki kuunnella myös Sibeliusta. Sellaisen musiikkielämyksen tarjosi Qatar Airways.

Muutaman kymmenen lennon kokemuksella itselleni parhaita tapoja ovat

Lukeminen

Mitään liian raskasta luettavaa ei voi ottaa mukaan. Siis painoltaan raskasta. Helpoimpia ovat lehdet, jotka voi lukemisen jälkeen jättää vaikka koneeseen. Ongelma on, että ne on liian nopeasti luettu läpi. Huonoimmat jo ennen koneen nousua. Pokkarit ovat kevyitä kantaa, eivätkä liian kalliita jätettäväksi kiertoon. Itse pidän eniten sisällöltäänkin kevyestä kirjallisuudesta mutta miksi ei opiskelukirjojakin voisi lukea. Uni tulisi varmasti.

Hömppäsarjat

Ulkoiselta kovalevyltä löytyy How I Met Your Motherin kaikki tuotantokaudet ja Gossip Girliäkin useampi kausi. Nämä ovat myös kiva lisä sadepäiville sitten kohteessakin. Tai aurinkoa ottaessa poolilla. Edellyttää toki hyvää akun kestoa läppärissä, jos meinaa koneessa useamman tunnin sarjoja tuijottaa. Ja jos yhdessä katsotaan, niin tulee muistaa hankkia kuulokkeille jakajapalikka koneeseen.

Sudokut ja ristikot

Olen lähes joka matkalle ostanut itselleni jonkin sudoku- tai ristikkolehden. Näiden parissa saan kulutettua aikaa mukavasti, enkä ole häiriönä matkaseurallekaan. Varma tapa pitää meikäläinen hiljaisena.

Nukkuminen

Hankalinta itään päin lentäessä on se, että päivästä katoaa tunteja. Meidän tapauksessa katoaa kokonainen yö. Lentomme lähtee Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria keskipäivällä ja on paikallista aikaa aamulla 07.00 perillä. Pitäisi siis pystyä nukkumaan koneessa, jolloin heräisi uuteen päivään, uudella aikavyöhykkeellä, uudessa kaupungissa. Unirytmiä voi tasoittaa valvomalla edellisen yön (ei toiminut minulla viimeeksi, en saanut nukuttua koneessa ja jet lag oli aivan järkyttävä) tai napsimalla melatoniinia (aion kokeilla tällä kertaa, edellyttää toki sitä unen saamista myös). Korvatulpat, unimaski sekä niskatyyny ovat avuksi, nämä kaikki tulen pakkaamaan käsimatkatavaroihini.

Pelit

Tällä en tarkoita kännykän tai tabletin Angry Birdisiä vaan helposti mukana kulkevia ajanvietepelejä. Meillä mukaan lähtee Yatzy, Heitä Sikaa sekä mysteerinen sanapeli. Sanapelissä on noppia telineessä, numeroiden sijasta on kirjaimia. Kirjaimista pitää muodostaa sanoja, joita sitten pisteytetään. En muista mistä peli on lähtöisin mutta sitä pelattiin kotona lapsuudessani usein. Ja yhtä kivaa se on edelleen. Tosin säännöistä voi tulla riitaa, kun niitä ei pelin mukana enää ole tallessa. Broidin kanssa pelailtiin myös Yatzya, kun Ryanair ei juuri viihdykettä tarjoa.

Musiikki

Koneen meteli on usein melkoisen kova. Tykkään joko kuunnella musiikkia tai pitää korvatulppia, jos luen tai teen ristikoita. Spotifyn offline-soittolistat ovatkin pelastukseni, sillä ne voi ladata kotona wifissä jo valmiiksi ja nauttia koneessa sitten omien listojen tarjonnasta. Edellyttää jälleen hyvää akun kestoa puhelimessa, harvassa koneessa kun turistiluokassa sitä pääsee lataamaan.

Syöminen

Olen ehkä outo mutta pidän lentokoneruokailusta. Tykkään siitä, kun saan nyhrätä sillä pienellä tarjottimella eri astioiden kanssa ja pelätä missä vaiheessa huitaisen mehumukin syliini. Pidemmillä lennoilla ruoka on yleensä hyvää ja täyttävää, useimmiten saa valita menusta mitä syö. Tai ainakin Qatar Airways, Emirates ja

Singapore Airlines tarjoavat vaihtoehtoja, siis muutakin kuin erityisruokavalioita. Myös kaikenlainen napostelu on kivaa, kylkeen lasi tai kaksi viiniä ja viihtyminen on taattu 😉

Haaveilu

Jos ei mikään muu auta, niin sitten pitää haaveilla koko lento tulevasta seikkailusta. Siinä aika tuskin kuluu nopeasti mutta ajatukset ovat varmasti positiivisia ja perhoset vatsassa vain lisääntyvät.

Mikä sun vastaus on, kuinka selvitä pitkistä lennoista? Saatko nukuttua vai tyydytkö vaan tappamaan aikaa parhaasi mukaan?

Koneen nousuun 17 päivää ja 20,5 tuntia.

24 päivän päästä…

Oikeasti. Vielä. Melkein. Kuukausi.

Lähtökuume on osaltani jo niin korkealla, että alan tulla höperöksi. Tom alkaa kohta jo kyllästymään höpötykseeni matkaan liittyen. Matkareittiimme on tullut pieni lisäys, ostimme lennot Krabilta Singaporeen tammikuun lopulle. Lähinnä siksi, että viisumia varten pitää olla maasta poistumisen todistava matkalippu. Mutta sitten hahmottelimme, että voisimme suhasta bussilla Phuketista Krabille ja sieltä Ko Lantalle levyttämään rannalle muutamaksi päiväksi ennen lentoa.

Ja Singaporen vihreisiin maisemiin haluan ehdottomasti! Odotan innolla Nellan, Annan ja Julian matkavinkkejä sieltä! Naisilla tulee varmasti olemaan huikean upea pressimatka!

Koska lähtöön 24 päivää ja risat, vaatii se joulukalenteria. Onneksi ne ihanuudet ovat saapuneet jo kauppoihin, haluan ehdottomasti kinderkalenterin! Tällä hetkellä meidän mökki-iltojen kohokohta on Subilta tuleva Paratiisi-sarja. Se pitää katsoa vaikka Katsomo.fi:n kautta, jos emme ole television äärellä. Sarja on siis kuvattu Phuketissa muutama vuosi sitten. Tarkkasilmäisimmät saattavat bongata Tominkin baaritiskiltä kaatamassa viinaa. Siis asiakkaiden laseihin, ei omaan kurkkuun.

Oletko ennakkoluuloinen, senkin turisti?

Vaikka kuinka rakastankin väljiä suunnitelmia ja sponttaaniutta, tuuletin kaupungilla näkymättömästi saadessani vahvistussähköpostin, että meillä on Thaimaassa kämppä kahdelle ensimmäiselle kuukaudelle. Kuten aiemmin jo kerroin, olemme ostaneet lennot Bangkokista Phuketiin ja päätimme jäädä sinne hetkeksi. Aluksi suunnitelmamme oli jäädä vain kuukaudeksi mutta silloin muuttopäivämme osuisi jouluaatolle. Ja koska meillä on melko määrittämättömästi aikaa, on parempi pitää jossakin tukikohtaa ja tehdä matkoja ympäriinsä. Phuketin lentokenttä on vilkas, joten sieltä pääsee halutessaan Thaimaan rajojen ulkopuolellekin. Tosin viisumien kannalta taidamme pidättäytyä rajojen sisäpuolella, sillä säästääksemme hermoja ja vähentääksemme säätämistä, aiomme hakea Thaimaan viisumia etukäteen. Prosessi on jo käynnissä mutta siitä lisää, kun viisumitarrat ovat liimattu passeihimme.

Miksi sitten Phuketiin? Sehän on ihan kamala turistirysä, jossa on vaan länkkärimiehiä thaityttöjen ja myös poikien perässä. Miten joku haluaa asua siellä? Tätä kommenttia odotan kuulevani monenmonituista kertaa. Kaikilla on Phuketista mielipide, vaikkei siellä olisi koskaan käynytkään. Itsellänikin oli mutta nyt voin sentään puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä vietettyäni siellä kaksi kokonaista viikkoa (huomaa sarkasmi). Oikea travellerihan ei koskaan astuisi sille saarelle. Mutta me haluamme mukavuuksia ja palveluita. Joku saattaisi kysyä, että emmekö mielummin asuisi kaksi kuukautta paratiisisaarella, jossa on valkoista hiekkaa silmän kantamattomiin? Esitän vastakysymyksen, tarkoitatko siis saarta, jossa ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin rannalla makaaminen? Ei kiitos. Ei kahta kuukautta. Haluan ympäristöön, johon voin yrittää sopeutua ja elää arkea – minä opiskellen, Tom töitä tehden.

Turisteja, kusetuksia, rantakauppiaita ja tyttöbaareja, niitähän Phuketilta lähinnä odotetaan. Paikan päällä huomasin, että ihan väärässä en ollut oman mielikuvani kanssa, vaikkei se noin räikeä ollutkaan. Turisteista pyritään saamaan maksimaalinen hyöty. Tietenkin, saarihan kukoistaa turismista. Taksimafia oli järjetön ja hinnat olivat ihan eri luokkaa mitä odotin. Länsimaisia ruokapaikkoja suomalaisilla ruokalistoilla löytyi rantakadun varrelta. Onneks sivukaduila oli myös katukeittiöitä muovituoleilla, niistä sain reissun parasta (ja halvinta) ruokaa. Olin saarella low seasonilla, joten ehkä kuitenkin onnistuin välttämään ne pahimmat fibat, joita Phuketissa käyvä voi saada. Nyt menemme peak seasonina, nähtäväksi jää muuttuuko mieleni. Toisena syynä voi olla se, että tein matkan omatoimisesti, jolloin pakettimatkalaisten uusavuttomuus jäi näkemättä. Kas, jälleen ennakkoluulo, kai niitä ihan oma-aloitteisiakin pakettimatkalaisia voi olla. Suomalaisiin en muuten tainut törmätä kertaakaan lomani aikana, vaikka ei se mikään meriitti ole. Kata beachin tuntui valloittaneen itänaapurimme rikkaat turistit. Kuulemma, kun venäläiset tulevat suurilla joukoilla, lähtevät muut kansalaisuudet muihin kohteisiin. Näin kertoi eräs saarella pitkään työskennellyt suomalainen. Ups, puhuin itseni pussiin. Näinhän mä suomalaisia. Heitä, jotka saarella asuvat ja tekevät töitä.

Phuket on kuitenkin suuri saari ja peak seasonilla on varmasti rannalla kuin rannalla tunkua sekä venäläisistä että muista kansalaisuuksista. Myös niistä suomalaista. Mutta näiden suomalaisturistien tavoitteena on elää normaalisti löytäen lempipubin, ravintolan ja kahvilan. Ei siis hostelleissa asuen ja bilettäen 24/7. Sen takia asunnon etsintä keskittyi enemmän ei-turistirannoille. Alueille, joissa on tarjolla palveluita ja paikallista asutusta enemmän kuin hotelleja. Asunnon saimmekin saaren keskiosista, rakennuksesta joka tarjoaa täysin muuttovalmiita asuntoja pidemmäksi aikaa. Google mapsin mukaan matkaa rannalle (Patong) on noin 18 minuuttia autolla, joten tuskin joudumme kärsimään rannan villistä bile-elämästä ja ping pong showsta. Sen sijaan saamme nauttia oman yksiön rauhasta, talon kuntosalista ja uima-altaasta. Halutessamme pääsemme kuitenkin nauttimaan niistä samoista asioista kuin saarella vierailevat matkaajat.

Ajatuksena oli kertoa millaisen prosessin takana asunnon vuokraus oli. Taisin kuitenkin lähinnä keskittyä avaamaan ajatuksiani siitä, miksi menemme juuri Phuketiin. Seuraavassa postauksessa voin sitten vinkata miten asunnon saimme vuokrattua peak seasonilla. En oikeastaan tiedä miksi pitäisi perustella, sitä ettemme mene siistimpään kohteeseen. Uskon, että puolen vuoden aikana ehdimme nähdä paljon kauniita, uskomattomia ja niitä päräyttäviäkin kohteita. Uskon, että Phuketin saarellakin on paljon annettavaa meille, kunhan kohtaamme sen ilman suurempia ennakkoluuloja.

Matkasuunnitelma – tai sen puute

Ehkä näin alkuun olisi hyvä hieman kertoa minkälainen on meidän matkasuunnitelma. Toisaalta se tuntuu hölmöltä, koska kuten aiemmin jo kerroin, meillä ei oikeastaan ole suunnitelmaa. Lennot olemme ostaneet Bangkokiin Malaysian Airlinesilta. Lento kestää vajaan vuorokauden mutta koska meillä on monta kuukautta aikaa kohteessa, ei ole mitään merkitystä kestääkö matka kohteeseen 12h vai 24h. Lennämme tiistaina Helsingistä Amsterdamiin, josta parin tunnin vaihtoajan jälkeen lähtee pitkä lento Kuala Lumpuriin. Sieltä jälleen parin tunnin päästä viimeinen legi Bangkokiin, jonne saavumme paikallista aikaa 10.15 eli yö käytännössä häviää lentojen aikana. Mikäli reissu olisi lyhyempi, on tuollaisten lentojen vaarana aina jättimäinen jet lag, mutta meillä on aikaa toipua. Ja jostain syystä itse saan nukuttua lentokoneissa melkoisen hyvin. Kiitos 160cm lyhyen varteni, saan sen jotenkin inhimilliseen asentoon koneiden minimaalisessa istumatilassa.

Olisimme voineet hyvinkin jäädä myös Kuala Lumpuriin mutta lennon hinta kolminkertaistui, jos päätepysäkiksi laittoi KL:n. Joten on melko selvää, että päätimme jatkaa Bangkokiin. Hintaa yhden hengen yhden suuntaiselle lennolle tuli ~305€, joka on mielestäni erittäin edullinen menolipuksi. Usein yhden suunnan lipuista joutuu pulittamaan reilusti enemmän suhteessa menopaluulippuun. Lentolippujen etsintään käytän aina skyscanneria sekä Matrix Airfare Searchia. Jälkimmäisen kautta ei pysty lippuja varaamaan mutta sitä kautta pystyy tekemään hakuja, joissa lähtöpaikaksi laittaa Helsinki ja kohteeksi kaikki haluamasi vaihtoehdot. Meidän tapauksessa siihen olisi voinut laittaa Bangkok, Singapore, Kuala Lumpur, Phuket ainakin.

Bangkokissa aiomme majailla neljä yötä ja sen jälkeen jatkamme matkaa Phuketiin. Tom on aiemmassa elämässään asunut ja työskennellyt Phuketissa, joten menemme samalla moikkaamaan hänen kavereita. Aluksi ajattelimme, että jatkaisimme matkaa heti joulukuun alusta mutta saatammekin jäädä koko joulukuuksi Phuketiin, sillä sieltä voisimme vuokrata asunnon koko kuukaudeksi Tomin kontaktien kautta ja täten säästää asumiskustannuksissa. Kämppäselvittelyt ovat jo käynnissä ja pidetään peukkuja, että sieltä jokin penthouse infinity poolilla meille irtoaa 😉

Vuoden vaihteen jälkeen suunnitelmat ovat auki kuin Estonian keulaportti. Näihin suunnitelmiin tulee vaikuttamaan mm. kouluni opintotarjonta tai mahdollinen työharjoittelupaikka. Toiveina on, että helmikuun puolessa välissä voitaisiin kolmekymppisiäni juhlistaa jollain huipulla rannalla. Maaliskuun lopulla on tarkoitus olla Kuala Lumpurissa, koska 23.3.2014 ajetaan Malesian F1 GP, jonne ehdottomasti haluamme mennä.

Ja toivottavasti saamme veljeni ja muita kavereitamme Suomesta seuraksi! Kuala Lumpur on ‘paikat, jossa haluaisimme asua’ -listalla erittäin korkealla, joten toivottavasti päädymme sinne pidemmäksikin aikaa asustelemaan. Kliseistä mutta aika näyttää! Avoin suunnitelma voi muuttua moneen kertaan ja koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Se tekee tästä matkasta erittäin erityisen.

Postauksen kuvat omista arkistoista aiemmilta matkoilta Aasiassa ja Afrikassa.

Ps. Ulkoasu on muokkauksen alla. Mikäli tulee mieleen muutosehdotuksia lukuelämyksen parantamiseksi, niin mielelläni otan kommentteja vastaan. Oma silmä sokeutuu liian nopeasti!

Joko mennään?

Puhelu Tomilta 13.22; “Moi, mä sain kämppään talveks vuokralaisen. Pitäis vaan muuttaa jo syyskuun lopussa pois ja vuokralainen haluais kämpän tyhjänä”.

Suunnitelma vuokralaisen suhteen oli täysin erilainen = asunto kalustettuna ja joulukuun alusta. Hetken sulattelun jälkeen, asia on ok. Pitää hankkiutua tavaroista jotenkin eroon. 32m2 ei mitenkään mahdu kahteen matkalaukkuun. Missä sitten itse asumme 1,5kk ajan? Noh, se selvinnee.

Viesti Tomilta 14:31; “Onks sohvasta jotain kuvia, jos pistän myyntiin”

Kuvia ei löytynyt. Keskusteltiin sohvan väristä, onko se nyt vaalea beige vai hiekka. Asia jäi auki, kun lähdin pitämään englannin esitelmää koululle.

Viesti Tomilta 18:30; “Joku tulee hakeen ton sohvan, tunnin päästä”

Tulen kotiin koulusta 20.00. Ei sohvaa. 6,5 tunnin aikana kämppä on mennyt alta ja irtaimistoakin on jo lähtenyt.

Tästä alkaa matkaamme pakkasesta paratiisiin! Lento lähtee Helsinki-Vantaalta marraskuun puolessa välissä kohti Kaakkois-Aasiaa. Siihen asti kirjoitellaan siitä, miten matkaan valmistaudumme sekä tietysti fiilistellään ja suunnitellaan. Reissun päältä pääsette seuraamaan minkälaista arkea pallon toisella puolella pyöritämme. Matkan pituus on vielä meillekin arvoitus, passien välistä kun löytyy vain menoliput.

Kuvat weheartit.com