Loading...

Kun siirryin vapaudesta konttoriin

Olen avannut blogin tekstieditorin aikasta monta kertaa tässä neljän viiden kuukauden aikana, mutta en vain ole keksinyt miten muotoilisin asiani. Palasimme Suomeen pääsiäisen tienoolla meidän upealta Euroopan roadtripilta, johon kuului kuukauden pakomatka Thaimaahan. Tämän jälkeen blogi on ollut mielessä, jos ei päivittäin, niin viikoittain.

Elän keskellä blogi-identiteettikriisiä.

Tai ihan identiteettikriisiä muutenkin, sillä diginomadista tuli päivätyöläinen. Mitä ihmettä?

Olen aina tykännyt nopeista liikkeistä ja vaikka kuinka rakastan edelleen vapautta, halusin lähteä kokeilemaan vielä sitä “perinteistä” työelämää. Tuntui, ettei minulla ole tarpeeksi kannuksia hypätä yrittäjäksi, vaikka kuka ne kannukset edes määrittelee? Ei sillä, että olisin järin aktiivisesti etsinyt töitä, mutta sopivan oloisen paikan tullessa vastaan, päätin hakea.

Jos tämä työ ei olisi auennut, olisin perustanut yrityksen. Mutta nyt olen vakityössä, kuukausipalkalla. Tepastelen avokonttorissa kulkukortti kaulassa heiluen. Siellä, mitä olen hieman halveksuen karttanut.

Suomeen asettumisen jälkeen tuntui, että minun pitää lopettaa tämä blogi, koska en ole enää reissussa läppärin kanssa. Luonnoksissa on postaus otsikolla “Kiitosten aika”. Sitäkään en koskaan saanut kirjoitettua loppuun. Sisimmässäni kuitenkin diggaan bloggaamisesta ja siitä, mitä kaikkea ihanaa tämä on tuonut minulle.

Päivätyöni tuottajana pyörii pelkästään blogi- ja somemaailman ympärillä, joten voisi luulla, että siitä saa ihan tarpeekseen. Mutta ei, kyllä se tietynlainen kaipuu oman blogin äärelle on ollut. En edelleenkään pidä asioiden lokeroinnista, mutta reissaaminen tulee edelleen olemaan isossa roolissa tässä blogissa.

Kai se vaan niin on, kun elämä muuttuu, myös blogi muuttuu siinä rinnalle. Toivottavasti pysytte vielä mukana ♥

2

You might also like

Comments (3)

  • Katja/Fat in BKK 3 months ago Reply

    Oih! <3 Hei yläfemma täältä, tässä on oma blogikriisi ollut päällä varmaan viimeiset 3 vuotta 😀 Välillä aattelen (viimeksi just kesällä kun palvelus loppui että onko tässä mitään järkeä, mutta kun kyllä sitä vaan silti haluaisi pitää vielä jonkun kanavan auki omille horinoilleen). Ja itselläni alkaa toimistoduuni ensi viikolla! Sieltä se vakaa ja tylsä (heh) elämä vaan hiipii näköpiiriin vaikka kuinka yrittää taistella vastaan.

    Jos kirjoittaisin jotain rohkaisulauseita blogin suhteen niin tuntisin itseni huijariksi, sillä mä oon koittanut hokea niitä itselleni tässä ties kuinka pitkään aina vaihtelevalla menestyksellä. Mutta eihän tällekään harrastukelle ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä. Ja kuten kirjoitit: kun elämä muuttuu niin blogi muuttuu mukana. Itseäni ainakin kiinnostaa lukea niitä aitoja elämänmakuisia kirjoituksia oli ne sitten mistä aiheesta tahansa kuin jotain väkisin väännettyä huttua. Tähän yritän itse tarrata ja kirjoitan just tasan siitä mikä mielessä pyörii ja jos joku sen jutun vielä lukee niin hyvä niin.

    Sari 3 months ago Reply

    Hei jee, ollaan samiksia 🙂 Miksi se muuten on helpompi tsempata toista, kuin itseä näissä blogijutuissa? Kai se blogi on niin henkilökohtainen juttu vaan. Mutta yritetään pysyä aitoina ja ottaa se blogi mukaan niihin elämässä eteen tuleviin muutoksiin!

  • Juha 4 weeks ago Reply

    Minulla on ollut blogi-identiteetti / eksistentiaalinen kriisi päällä varmaan viimeiset 5 vuotta 😄 Virallista blogia ei ole tällä hetkellä ollenkaan.

    Nomad Couch blogin aikoihin tein hommia freelance pohjalta ja reissussa läppärin kanssa oli arkipäivää. Sitten siirryin ”perinteiseen duuniin” ja diginomadijutuista bloggaus tuntui yhtäkkiä hassulta. Hieman paradoksaalista, mutta vaikka tällä hetkellä olen edelleen ”oikeissa töissä”, teen nyt enemmän etänä hommia kuin freelance aikoina koskaan. Suurin osa työpäivistä menee kotitoimistolla 😄

    Bloggaus on itsessään (valitettavasti) muuttunut paljon niistä kulta-ajoista, mitä se oli vielä joskus 2010-luvun alussa. Mobiilikäyttö on tuonut oman lusikkansa soppaan. Facebook on oma lempi-inhokki tässä mielessä. Orgaaninen reach laskee koko ajan kuin lehmän häntä.. vanhaa bloggaajaa se kismittää, varsinkin kun muistaa vielä hyvin miten homma ennen pelasi.

    Lisäksi sitten vielä se seikka, bloggaisiko (jos edes bloggaisi) Suomeksi vai in English. LIIKAA valintoja! 🙈

    Kiitos ja anteeksi! 😆

Leave a Reply