Diginomadius

En ajatellut elää vasta eläkkeellä

En aio myöskään paasata siitä, etten usko nykyisen eläkesysteemin kantavan enää 30 vuoden päähän. Vaikka varmaan pitäisi uskoa, kun CV:ssäni loistaa vajaan parin vuoden työsuhde Eläketurvakeskukseen…

Eli itse asiaan:
Vielä reilut neljä vuotta sitten ajattelin elämäni kulkevan loistavasti eteenpäin. Vakityö, hyvä parisuhde, ok kuukausipalkka ja muutenkin mukiinmenevä elämä ilman suurempia vastoinkäymisiä. Lomaa oli vuodessa se viisi viikkoa ja silloin sitten reissattiin. Ehkä haaveilin vähän pidemmistä reissuista ja asumisesta ulkomailla, mutta miten se nyt kolmekymppisenä olisi mahdollista. No sitku on eläkkellä!

Työssä ärsytti mm. suunnattomasti se, kun ei saanut pitää lomia silloin kun haluaa, vaan kesälomat (=pitkät lomat) tulee pitää lomakaudella. Helvetti, miksi ihmeessä?! Jos haluan olla kesällä töissä, niin eikö se vaan olisi firmalle hyvä, jos joku on kaitsemassa kesätyöntekijöitä? Ei kai sitten. Ymmärrän, että ihmisen pitää olla lomalla mutta miksi sitä ajankohtaa ei voi isossa firmassa vapaammin päättää?

Lomat eivät olleet ainut asia, mikä työssä kiukutti. Arki tuntui vaikealta. Jälkeenpäin katsottuna elin viikonlopuille, enkä edes tajunnut sitä. Odotin perjantaita kuin kuuta nousevaa ja kirosin maanantaita. Työ alkoi tuntua todella pakkopullalta ja laiskottelin siellä parhaimpani mukaan. En saanut siitä mitään irti. Innostus kaikkeen muuhunkin laski.

Tajusin, etten voi jatkaa näin siihen asti, kunnes jään eläkkeelle ja saan vapauden tehdä mitä haluan. Jos edes jaksan tehdä enää kaikkia niitä asioita mistä haaveilin. Ja jos meidän ikäluokalle on edes mitään eläkettä tarjolla. Halusin pois oravanpyörästä, vaikken ollut siinä järin kauaa ehtinyt edes juosta. Onneksi tajusin ottaa elämäni ohjat omiin käsiin, tästä voit lukea lisää täältä. Muuten olisin varmasti katkera, negatiivinen pessimisti, jonka suurin huvi on vetää viikonloppuna “nollaukset”.

Opintovapaa oli pelastukseni. Vaikka opiskelemaan hakiessa en koko vapaan mahdollisuudesta edes tiennyt. Opiskelumotivaatio kouluun hakiessa oli uralla eteneminen. Nyt on helppo naureskella sille motivaatiolle. Opintovapaan alkaessa puoli vuotta opiskelujen alkamisen jälkeen, lähdimme vajaaksi puoleksi vuodeksi Thaimaahan ja opiskelin etänä. Tämä oli hyvää harjoitusta tulevalle ja toistui vielä kahdesti opintojen aikana.

Tavoittelen nimittäin paikkariippumatonta yrittäjyyttä ihan tosissani, koska tämä mahdollistaa sen, että työt voi tehdä mistä tahansa. Ja onhan se etäily nyt nykypäivää muutenkin. Tietotyö on muuttunut niin paljon jo viimeisen viiden vuoden aikana, että tuntuu hullulta, että pitää raahautua tiettyyn rakennukseen ollakseen töissä. Monet tietotyötä tekevät ovet kuitenkin 24/7 duunissa, kun omilta ajatuksilta harvemmin pääsee pakoon.

Vapaus on minulle paljon tärkeämpi asia kuin iso palkkapussi tai hieno titteli. Vapaus kattaa paljon muutakin kuin pelkän paikan; vapauden tehdä asiat omalla tavalla, vapauden tehdä asiat milloin haluan, vapauden tehdä juuri niin paljon tai vähän kuin haluan. Vapautta lähteä syyskuuksi Aasiaan. Vapautta miettiä väliaikaista muuttoa Espanjaan tai Tallinnaan. Vapautta viettää viikko asuntovaunussa Vesivehmaan lentokentällä tai maalla mustikoita poimien.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen vapautunut omista uskomuksista ja ajatuksista vakityön ja nousujohteisen työuran suhteen. Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten, että susta tulee yrittäjä, olisin nauranut päin naamaa. No en naura enää, paitsi silkasta innostuksesta! Olen sanonut hyvästit sitku-elämälle. Elämä on nyt! Jonnalle kiitos tämän lauseen istuttamisesta aivoihini.

Olen ylpeä siitä, että olen ymmärtänyt ottaa vastuun omasta elämästä, enkä enää syytä pahasta olosta työpaikkaa, yhteiskuntaa tai muita ympärilläni olevia tahoja. Olen ymmärtänyt päästää irti niistä asioista ja ihmisistä, jotka eivät tuo elämääni positiivista vibaa. Samaan aikaan olen löytänyt ihmisiä, jotka jakavat kanssani samat ajatukset ja arvot. Erityisesti tuo avopuoliso on ollut aikamoinen löytö ♥

 Mistä sinä haaveilet? Haluaisitko elää erilaista elämää? Mikä estää tarttumasta toimeen?

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply
    Saana
    July 18, 2016 at 12:30 pm

    Onpa tuttuja tuntemuksia! Hurjasti onnea uusille urille ja unelmille – helppoa ei aina ole, mutta mikäs tässä elämässä olisi!? Ja tylsäksihän sekin kävisi, jos kaikki sujuisi aina omien unelmakuvien mukaan! 🙂 Turhan moni jämähtää vanhaan tuttuun päivätyöhön ja tympeään rutiiniin jos jonkin tekosyyn varjolla. Mutta elämä on tosiaan nyt, ja jos jotakin on kiikkustuolissa kaduttava, itse ainakin kadun mieluummin asioita, joita olen tehnyt mahdollisista epäonnistumisista huolimatta kuin asioita, joita aina halusin tehdä mutten koskaan laittanut sormeakaan ristiin niiden haaveiden eteen. Tsemppiä vaan unelmien elämiseen! 🙂

    • Reply
      Sari
      July 18, 2016 at 12:44 pm

      Kiitos tsempeistä ja kommentista Saana! Harmillisen monet tuntuvat odottavan sitä, että ne unelmat vain putoaa syliin mutta ei olla valmiita tekemään niiden eteen itse mitään. Harvoin kuitenkin sitä katuu mitään, mitä on itse valinnut tehdä. Tsemppiä sinnekin ja rohkeita päätöksiä!

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    July 18, 2016 at 3:41 pm

    Itse toisen ikäluokan edustajana olen juuri siinä vaiheessa, että kohta se elämä alkaa 🙂 – siis eläkkeellä. Tosin otin jo vähän ennakkoa sapattivapaan muodossa ja taidan ottaa lisää ennakkoa lopettamalla ennen virallista eläkeikää.
    Mutta tuttuja kyllä nuo tuntemukset lomien niukkuudesta (vaikka meillä niitä Suomessa on melkein enemmän kuin missään muualla!) ja siitä, että ne on otettava tiettyyn aikaan, tai pikemminkin nykyisissä hommissa, niitä ei voi ottaa tiettyinä aikoina – kesällä tosin saa ja heinäkuun joutuukin tekemään töitä.
    Mutta toisaalta koulusta opiskelemaan ja sen jälkeen “uraputkeen” on tuottanut kelvollisen tulotason, jonka turvin on voinut maailmaa lomien puitteissa kiertää melko hulppeastikin ja voinee sitä jatkaa vielä töitten lopettamisen jälkeenkin.
    Minun ikäluokkani ei vielä tehnyt oikein toisinkaan – ja vaikea arvioida nyt jälkikäteen, että jos se silloin olisi ollut yleisempää, helpompaa, niin olisinko sittenkään sitä silloin tehnyt.

    • Reply
      Sari
      July 18, 2016 at 3:47 pm

      Kiitos Pirkko kommentista, kiva saada eri ikäisten näkemyksiä tähän! Teidän elämä ei varmasti ole ihan “normaalia” oman ikäistenkään joukossa, harva jaksaa/pystyy niin intensiivisesti matkustella kuin te 🙂 Mutta siinä olet oikeassa, että tuo tulotaso on iso tekijä ja toki myös omassa vaakakupissa painaa. Nyt vasta etätyö ja etäyrittäjyys alkaa yleistymään, mielenkiintoista nähdä mitä se on 10 vuoden päästä!

  • Reply
    katerina
    July 18, 2016 at 5:51 pm

    Kiitos kirjoituksestasi Sari! Olen seurannut blogiasi keväästä alkaen, siitä lähden kun olit Rouhiaisen Some-seminaarissa HH:ssa ja sen jälkeen otin ensiaskeleen perustamalla oman matkablogin.
    Olen niin samoissa ajatuksissa kanssasi, mietin itse kovasti miten saisin jo lähitulevaisuudessa viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkomailla ja minkälaisen työn löytäisin, jotta voisin tehdä töitä etänä. Some-konsultin “koulutus” on nyt hankittu, mutta aloitus tuntuu kovin hankalalta… Jos sulla on vinkkejä, niin hyvin mielelläni otan niitä vastaan! Mukavaa kesää ja tsemppiä omiin suunnitelmiisi!

    • Reply
      Sari
      July 19, 2016 at 7:54 am

      Kiitos kommentistasi Katerina ja kiva, että olet löytänyt mukaan tuon seminaarin kautta! Pitääkin käydä tutkimassa sinun blogisi myös 🙂 Olen itsekin paininut tuon aloitusjutun kanssa ja varmasti tulen siitä bloggaamaan, kun saan hommat käynnistymään kunnolla! Jos haluat joskus vaihtaa ajatuksia, niin laita ihmeessä viestiä!

      • Reply
        katerina
        July 21, 2016 at 9:36 am

        Hei Sari ja kiva kun vastasit kommenttiini 🙂 Olisi ihanaa vaihtaa ajatuksia, laitan sinulle viestiä nyt kesän aikana!

  • Reply
    Terhi / Muru Mou
    July 20, 2016 at 5:47 pm

    Paikkariippumaton yrittäjyys kuulostaa aivan mahtavalta suunnitelmalta! Mä en tiedä olisiko minusta yrittäjäksi, mutta haaveilen paikkariippumattomasta työstä, ja vapaudesta valita itse työskentelyajat. Tämä “pakko olla yhdeksästä viiteen töissä” ei vain toimi mulla. Teen tällä hetkellä sellaista työtä, missä on päivässä vain tietty määrä työtä, ja olen tässä viimeiset pari viikkoa ahkeroinut niin tehokkaasti, että olen päässyt lähes joka päivä lähtemään aikaisemmin töistä. No, tänään jouduin pomon puhutteluun, että ei sellainen peli vetele: jos saan työni tehtyä etuajassa joudun menemään muille osastoille auttamaan. Että se siitä kiitoksesta, että olen ahkera ja tehokas – joudunkin tekemään enemmän hommia kuin minulle kuuluisi. Huomenna aion syljeskellä puolet päivästä kattoon 😀 Tänään(kin) on siis ollut kova hinku sellaisiin töihin, missä on vapaus valita työaikansa itse – ja mielellään tietenkin myös työskentelypaikan! Ehkä mun pitäisi sittenkin alkaa miettiä tuota yrittäjyysvaihtoehtoa vähän tarkemmin… 🙂

    • Reply
      Sari
      July 21, 2016 at 8:34 am

      Mä olen pitkään ollut sitä mieltä, että musta ei TODELLAKAAN tule yrittäjää. Mutta juuri tuollainen urpo johtaminen (ahkeraa rangaistaan…) ajaa mua kauemmas työskentelystä toisille. Yrittäjyydessä on aina riski mutta tällaisena tietotyöläisenä se riski on aika minimaalinen, kun minkäänlaista rahoitusta tms. ei tarvitse miettiä. Kyllä mä suosittelen ainakin leikittelemään ajatuksella 😉 Ja oothan lukenut jo 4 Hour Work Weekin? Mulle se ainakin antoi ison kipinän yrittäjyyteen 🙂

  • Reply
    Tintti
    August 1, 2016 at 6:02 pm

    Itsellä on paljon samoja ajatuksia, toiveita ja haaveita! Tosi mielenkiintoista seurata toisen samanhenkisen matkaa. Tsemppiä!

    • Reply
      Sari
      August 1, 2016 at 6:03 pm

      Kiitos Tintti kommentistasi! Toivotaan, että tästä matkasta tulee myös sinulle inspiraatiota 🙂

  • Reply
    Päivi//nakit ja MUTSI
    August 5, 2016 at 12:44 pm

    Aivan mahtava juttu, onnea uudelle uralle! Mä olen myös tuore itseni työllistäjä, elellyt friikkuelämää nyt puolisen vuotta ja olen todella tyytyväinen valintaani. Hyppy tuntemattomaan tuntui hurjalta, mutta olin alkuvuodesta valmistuessani tilanteessa, jossa oli päätettävä tehdä joko vakituista työtä toisaalla tai kirjoitustöitä kokopäiväisesti. Molempia rinnakkain en enää jaksanut.
    Vaan kuinka onnellinen olenkaan nyt, että uskalsin. En ole rikastunut, mutta pärjään paremmin kuin palkkatyössä. Ja voin henkisesti todella paljon paremmin. Se on se vapaus. Ja kaikki on sen arvoista.
    Hurjasti tsemppiä eteenpäin! 🙂

    • Reply
      Sari
      August 5, 2016 at 12:58 pm

      Aivan ihana kommentti, kiitos Päivi, kun jätit sen! Itselle tuo rahan ja vapauden suhde on myös muuttunut tässä, kun kolme vuotta on ollut poissa 8-16 elämästä. Vähemmälläkin pärjää ja on parempi fiilis! Ja iso kiitos tsempeistä, pari päivää ollut melko matalalentoa ja sorruin jo katselemaan työpaikkailmoituksiakin mutta luettuani sun bloggauksen, päätin, että kyllä mäkin pystyn! Aurinkoa 🙂

  • Reply
    Heidi Stillman
    August 21, 2016 at 2:29 pm

    Mä olen itsekin ollut vaihtelevasti yrittäjänä ja sitten taas vieraalla töissä, mutta kyllä se yrittäjyys vaan aina vie voiton. Vaikka välillä on jopa stressiä ja rahat tiukilla, niin sitä vapautta vaihtaa maisemaa en vaihtaisi mihinkään.
    Ja ihan niin kuin sanoitkin, vähemmälläkin pärjää. Kunhan vaan pääsee maailmalle 😉

    • Reply
      Sari
      August 23, 2016 at 3:34 pm

      Just näin!! Vapaudelle on vaikea asettaa mitään rahallista arvoa, se riippuu tosi paljon sen hetkisestä tilanteesta. Mutta myös itselle vapaus on listan kärkipäässä, kun mietitään elämää tärkeysjärjestykseen.

  • Reply
    Anna / 270 Degrees
    August 23, 2016 at 2:05 am

    Tuttua, niin tuttua! Tämä teksti on kuin omalta näppäimistöltäni. Alkuvuodesta uskalsin loikata ja lähdin maailmanympärimatkalle samalla etäopintoja suorittaen. Tällä tiellä ollaan edelleen, mutta loppuvuodesta häämöttää paluu kotiin ja varmaan takaisin samaan oravanpyöräänkin ainakin ainakin hetkellisesti ja toden totta mieli on jo nyt välillä sen takia mustana… Eiköhän se jo puhu omaa kieltään siitä, millainen elämäntapa itselleni parhaiten sopisi. Saapa siis nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta toden totta toivon, että mulla olisi yhtä paljon rohkeutta tehdä näitä päätöksiä kuin sullakin on ollut 🙂

    • Reply
      Sari
      August 23, 2016 at 3:36 pm

      Musta on tosi hienoa lukea yhä enemmän juttuja siitä, kuinka opinnot on mahdollista suorittaa mistä päin maailmaa tahansa. Meillä ainakin Haaga-Heliassa yhä enemmän ja enemmän oli virtuaalitoteutuksia tarjolla! En ihmettele, vaikka muutaman vuoden sisällä koko tutkinnon voisi tehdä verkko-opintoina!

      Mä sysään sulle sitä rohkeutta täältä säkillisen! Vaikka itsellekin iskee satunnainen epävarmuus, niin haluan edelleen uskoa, että oikealla tiellä olen! Tsemppiä!!

  • Reply
    Laura
    December 11, 2016 at 8:11 am

    Kiinnostavaa luettavaa. Tim Ferriss ja lukukokemukset hyvin muistissa vuosien jälkeen myös täällä. Pari kysymystä nousi pintaan tekstistä. Mitä kautta saat/muut diginomadit saavat työtehtäviä? Onko palveluita, joita itse käytät/tiedät? Entä mikä oli HH-seminaari, joka jossain kohtaa blogiasi mainittiin? Oliko yksittäinen?

    • Reply
      Sari
      December 13, 2016 at 2:17 pm

      Kiitos kommentistasi Laura! Muista diginomadeista en uskalla sanoa, useimmat tuntuvat olevan yrittäjiä. Itse olen ns. kevytyrittäjä, eli en ole vielä pistänyt y-tunnusta pystyyn, vaan laskutan Ukko.fi:n kautta. Ainakin jenkit & britit käyttävät jotain elancen ja upworkin tyyppisiä palveluja, kaiketi siellä voisi omaa osaamista tarjota suomalaisetkin. Omat asiakkaat ovat tulleet ihan markkinoinnin ja puskaradioiden kautta, teen heti alussa selväksi, että toimistoni on 100% liikkuva, joten tapaan asiakkaat pääsääntöisesti verkon kautta. HH-seminaari oli Haaga Helian järjestämä someseminaari opiskelijoille, jossa olin puhumassa, joten yksittäinen tapahtuma.

      Kävin lueskelemassa sun blogia, tosi hyvää pohdintaa ajankohtaisista aiheista! Laitan lukulistalle ☺️

      • Reply
        Laura
        December 16, 2016 at 8:45 pm

        Kiitos, pistää ajattelemaan 🙂 Jotain hyvin perustavaa tuossa vapaudessa on. Ferrissiakin on ollut hienoa seurata. Ihanan virkistävän rohkea tyyppi. Omat bloggaamiset olleet aika satunnaisia taas. Toimin sen kanssa fiiliksen mukaan 🙂

  • Reply
    SANNA / ONELIFETIMETOTRAVEL
    August 14, 2017 at 8:41 am

    Heippa! Eksyin blogiisi ja tuntuu aivan hassulta kuinka en ole tätä aiemmin löytänyt! =) Samaistun ajatuksiisi 100%, haaveissa siintää vapaampi elämä nyt eikä “sitten joskus”.. miehen kanssa on haaveissa – tai pitäisi sanoa että suunnitelmissa – lähteä maailmanympärysmatkalle/working holidaylle vuoden kuluttua. Välillä iskee epäilys, että päästäänköhän me oikeasti lähtemään, mutta juuri tällaiset blogit tuovat sellaista tsemppiä ja rohkaisua että kyllä se on mahdollista! Aloitanpa sun blogijuttujen lukemisen nyt oikein urakalla, kiitos inspiroivasta blogista! =)

  • Leave a Reply