Diginomadius Thaimaa

Miten minusta tuli diginomadi

Digital nomads are individuals who use telecommunications technologies to earn a living and, more generally, conduct their life in a nomadic manner. Such workers typically work remotely—from home, coffee shops, public libraries, and even recreational vehicles—to accomplish tasks and goals that traditionally took place in a single, stationary workplace.

Töitä työpöydän ääressä Espoossa, Chiang Maissa ja Phuketissa

Näin Wikipedia määrittelee diginomadiuden. Usein tähän vielä yhdistetään tietynlainen juurettomuus, eli myydään kämppä ja kamat ja lähdetään maailmalle. Joku voisi olla sitä mieltä, etten siksi pesunkestävästä diginomadista mene, koska en vietä hardcore travellerielämää, enkä varsinaisesti ole tehnyt kokopäiväisesti töitä. No, se on jokaisen oma asia, miten haluaa asiat nähdä. Itse en oikein välitä muutenkaan lokeroinnista mutta en ole tälle elämäntavalle nyt löytänyt parempaakaan termiä.

Mutta aloitetaan stoori. Tämä on pitkä ja alkaa oikeastaan reilun kolmen vuoden takaa.

1

Tai sohvalla Espoossa, Phuketissa tai Helsingissä.

Pois “kasista-neljään” -elämästä

Jäin pois vakityöstäni vakuutusalalta syksyllä 2013. En hypännyt täysin tyhjän päälle, vaan lähdin opiskelemaan uutta tutkintoa. Minulla oli alla Tampereen yliopistolta hallintotieteiden kandin paperit, mutta niillä voi suoraan sanottuna pyyhkiä persettä. Niin arvosanojen puolesta kuin tutkinnon työllistävän vaikutuksen vuoksi. Eikä sillä, julkishallinto = evvk. Siksi siis uutta tutkintoa kohti. Ja ei pidä ymmärtää väärin, jotkut ovat varmasti onnellisia hallinnon tehtävissä mutta minua varten se ei ole.

Hakiessani Haaga-Heliaan, ei mielessäni ollut uusi ura. Halusin vain tutkinnon, joka voisi mahdollistaa minulle etenemisen vakuutusalalla. Halusin asiantuntijaksi tai tiimin esimieheksi. Nyt ajateltuna tuo jälkimmäinen tuntuu aivan absurdilta. Valitettavan usein suurissa yrityksissä tiimiesimiehet tuntuvat olevan kahden tulen välissä (tiimi ja ylempi johto) ja työ voi olla superstressaavaa.

Aloitin opiskelut siis tammikuussa 2013 ja ryhdyin selvittämään opintovapaan mahdollisuutta. Olin erittäin onnekkaassa asemassa ja olin oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Kiitos kaikkien osa-aika- ja kesätöiden, jota olen 15-vuotiaasta saakka tehnyt. Taloudellisen turvan avulla jäin pois työstä ja päästin irti kasista-neljään ajattelusta.

6

… kahvilassa Chiang Maissa ja Tampereella

Talvet ulkomailla

Tomin ja minun yhteinen haave oli viettää talvi ulkomailla. Opintovapaa antoi siihen mahdollisuuden ja lähdimme marraskuussa 2013 kohti Phuketia. Tämän ensimmäisen talven tein ainoastaan opintoja, enhän vielä ollut kuullut mistään diginomadiudesta. Käsiini päätyi Tim Ferrissin 4 Hour Work Week ja siitä se kaikki oikeastaan lähti. Jos et tätä klassikkoteosta vielä ole lukenut, niin hankipa käsiisi. Saattaa nyrjäyttää ajatusmaailmaasi.

Phuketissa ollessa tajusin, kuinka paljon työ vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen. Siellä ymmärsin, kuinka onneton olin ollut vanhassa työssäni. Pelkkä muurahainen muiden satojen muurahaisten joukossa. Kaipasin sitä, että joku oikeasti arvostaisi sitä mitä teen. Oikeasti, sain enemmän arvostusta Arnoldsilla kahvilatyössä kuin tehdessäni OP-Pohjolassa oikeasti vastuullisia päätöksiä ihmisten toimeentulosta. Kieroa, eikö?

No, Phuketista saavuttua Suomeen olin ensin sitä mieltä, etten halua enää palata Thaimaahan (yeah right…). Sitten päätimme, että talvella 2015 lähdemme Kuala Lumpuriin. Olin kuitenkin päättänyt, että haluan käydä Chiang Maissa ennen kuin asetumme minnekään aloilleen, joten muutaman KL päivän jälkeen suuntasimme Pohjois-Thaimaahan. Ja sinnehän sitä sitten jämähdettiin. Huomasimme ensimmäisen päivän jälkeen, että tämä on meidän paikka. Chiang Maista on sittemmin tullut meille vähän kuin toinen koti ja palasimme sinne uudelleen 09/2015 – 01/2016 väliseksi ajaksi. Niin ja tulinhan minä tänne nyt huhtikuussa taas.

5

… co-workingtiloissa Phuketissa, Helsingissä ja Chiang Maissa.

Mistä idea diginomadiuteen?

Tammikuussa 2015 osallistuimme Digital Nomad Summitiin, joka järjestettiin ensi kertaa Chiang Maissa. Tämä oli oikeastaan varsinainen ensi kosketukseni diginomadismiin ja näin kuinka monipuolisia juttuja ihmiset tekevät työkseen. Kaikkea heitä yhdistää se, että työt tehdään verkon yli ja mahdollisimman paljon työstä on joko automatisoitu tai ulkoistettu. Ryhdyin miettimään, miten voisin mahdollistaa itselleni tuollaisen elämäntavan.

Olin tammikuussa valmistunut personal traineriksi ja minulla oli kolme etävalmennettavaa. Tajusin yhtäkkiä, että olenkin tässä jo vahingossa kehittänyt itselleni pienen verkon yli toimivan bisneksen opintojen ohelle. Laskutin kaiken Ukko.fi:n kautta, jolloin osa-aikaiset tuloni yhteensovitettiin aikuiskoulutustuen kanssa. Etävalmennus ei kuitenkaan ollut kovin tehokas konsepti ja ystäväni Ulya koko ajan toitotti, että minun pitäisi tehdä verkkokursseja varsinaisen henkilökohtaisen valmennuksen sijaan.

3

… omalla parvekkeella Chiang Maissa.

En kuitenkaan kuunnellut Ulyaa ja päätin, että mietin asiaa Suomessa kesällä. Tässä vaiheessa kiinnostukseni oli enemmän ja enemmän suuntautunut viestintään ja markkinointiin sekä muuhun digipuolen juttuihin. Olin duunaillut parit verkkosivut (nämä ja nämä) ja opiskellut somemarkkinointia koulussa. Hyvinvointibisneksen ajattelu jäi monestakin syystä mm. käynnissä olevan fitnessbuumin vuoksi, joka takaa sen, että kaikenlaista valmennusta on tarjolla.

Palasimme syksyllä 2015 Chiang Maihin, nopeammin kuin olimme ajatelleet. Olin aivan totaalisen hukassa ammatillisen minäni kanssa. Kesätyöni oli ollut ihan kiva mutta tuntui, että olin epäonnistunut. Kyseenalaistin, olenko kuitenkaan oikealla alalla. Tajusin, että varsinainen sisällöntuotanto ei ole intohimoni, vaikka tätä bloggaamista rakastankin. Tajusin, että intohimoni on auttaa ihmisiä.

2

… ulkona Hangossa, Helsingissä tai Chiang Maissa.

Nykyhetki

Niin. Istun jälleen Thaimaassa, Chiang Maissa “oman” työpöydän äärellä. Tulin kuukaudeksi kirjoittelemaan opinnäytetyöni kasaan ja toki vähän nauttimaan tästä kaikesta muustakin Thaimassa (kuten auringosta). Yhden ajanjakson päätös häämöttää edessä, kun kesällä pitäisi valmistua yrittäjyyden ja markkinoinnin tradenomiksi.

Ja mitä sitten? No sen kun elämä näyttäisi.

Olen nauttinut suunnattomasti tästä vapaudesta matkustella milloin haluan ja siitä, että voin kehittää itseäni mutta samalla kaipaan ympärilleni tiimiä. Tällä hetkellä teen osa-aikaisesti töitä markkinointiassarina hyvinvointistudiolle ja se on ollut kyllä superkivaa, kun saa yhdistää kaksi intohimoa! Ja kiitos siitä pomolle, että työt voi hoitaa näin ihan etänä maailmalta ja omaan tahtiin. En todellakaan kaipaa elämääni kellokorttia tai työpistettä, jonne pitää raahautua vain siksi, että pitää olla paikalla. Osaan asettaa läppärini minne vain ja hoitaa työt, kuten näistä kuvista voi päätellä.

Yrittäjyys on silti hyvin vahvana mielessä mutta rohkeus ottaa se isoin askel vielä puuttuu. Mistä löytäisi sen puuttuvan itsevarmuuden siihen, että osaan ja pystyn?

Huh. Olipahan vuodatus, kiitos kun jaksoit tänne saakka. Jos teksti herätti ajatuksia tai kysymyksiä niin sana on vapaa kommenttiboksissa! 


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi,Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä.

IGTT logo

You Might Also Like

38 Comments

  • Reply
    Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi
    April 7, 2016 at 11:59 am

    Sä jos joku todellakin osaat ja pystyt siihen! Ei muuta kuin kohti yrittäjyyttä. Et varmasti tule katumaan 🙂 Ihana postaus! Pus!

    • Reply
      Sari
      April 7, 2016 at 2:31 pm

      Ihanat tsempit, kiitos muru! Onneks mulla olis tollasia yrittäjätehopakkauksia ympärillä 🙂 Pus! Ikävä!!!

  • Reply
    lena / london and beyond
    April 7, 2016 at 4:05 pm

    Tsemppiä Sari yrittäjyyteen jos siltä yhtään tuntuu! (: Tää oli tosi mielenkiintoinen juttu, mä en ollenkaan tiennyt että sä olit jo opiskellut Tampereella aiemmin! Ymmärrän täysin, omien juttujen seuraaminen ja uusi tutkinto on just se mitä olisin myös itse tehnyt… elämä on liian lyhyt tehdäksen asioita, joista ei pidä. Mä muuten just aloitin lukemaan 4 hour work weekiä, ekat sivut jo selattu!

    • Reply
      Sari
      April 7, 2016 at 6:47 pm

      Tunteet laukkaa yrittäjyyden suhteen 50/50. Olis varmaan helpompaa, jos joku muu tekis sen päätöksen mun puolesta 😀 Mä en kauheasti oo varmaan niistä Tampereen vuosista huudellut koskaan, kun jotenkin koki ne taakkana. Mut nyt, kun on pystynyt päästämään asioista irti ja menemään eteenpäin niin voi ihan rehellisesti myöntää, että se oli vähän turha mutka matkassa. Tai no, eihän tähän pisteeseen olis tultu ilman sitä, joten kai sekin oli vain tarkoitettu 🙂 Kerro hei sitten, mitä tykkäät 4HWW:stä!

  • Reply
    Annika - home & away
    April 7, 2016 at 6:41 pm

    Oli kiva lukea sun tarina! Tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että tarvitsen nimenomaan sitä 9-17 toimistotyötä, jotta voin sen jälkeen klikata aivot muualle ja jättää työt rauhassa toimistolle. Ajatus siitä, että viikot maanantaista perjantaihin kuluu siellä tuo tällä hetkellä varmuuden tunteen. Sitä tällä hetkellä arvostan 🙂

    • Reply
      Sari
      April 7, 2016 at 6:44 pm

      Mä uskon, että nuo fiilikset kulkevat vähän sykleittäin! Vähän, kuten tää maailmalla olokin, joskus kaipaa sitä pysyvää kotia ja joskus taas sitä irtolaisuutta. Musta pääasia on, että tekee sitä, mistä tulee itse onnelliseksi. Kunhan ei sillä satuta muita tai tee jotain laitonta 🙂 Jotain rajoja sentään pitää olla! Kiitos, kun jätit kommenttia Annika!

  • Reply
    Jenna / With huge passion for life
    April 8, 2016 at 9:58 am

    Sussa on potentiaalia ihan vaikka mihin, joten eikun yrittäjän tielle vaan 🙂 Elämässä pitää mennä omaa polkuaan ja kaikille se kasistaneljään ei vaan sovi. Repeilin tuolle HTM-tutkinnolle, hehehh. 😉

    • Reply
      Sari
      April 8, 2016 at 10:31 am

      Kiitos Jenna tsempeistä! Ja niinhän se on, että meillä on jokaisella vastuu ja oikeus kulkea juuri niin, mikä parhaalta tuntuu. Mutta miten se voi joskus vaatia niin kauhean isoa loikkaa! Ja mitä sitä suotta kaunistelemaan tuota hallintotieteen tutkintoa, itselle se ei ihan istunut 😀

  • Reply
    Katja/ Fat in BKK
    April 8, 2016 at 10:56 am

    Tätä oli niin mielenkiintoista lukea sillä peilasin tekstiäsi ja tarinaasi omaan elämääni ja nykyiseen tilanteeseeni. On lohduttavaa kuulla, ettei muillakaan nyt ihan näin “aikuisenakaan” ole selviö, että mitäs sitä haluaisikaan oikeasti tehdä ja silti vaan painetaan eteenpäin ja luotetaan, että kyllä se siitä sitten! 🙂

    Mulla on työn alla blogiin vuodatus siitä, että mitäs mä niillä traden papereilla nyt sitten teenkään. Siitä tulee piiiiiiiitkä 😀 Meillä on hauskasti mennyt ristiin koulutusvalinnat, mä aloitin puolestani tradella ja siirryin nyt sinne suureen ja mahtavaan Johtamiskorkeakouluun (työttömyys siis odottelee nurkan takana). Voi kun olis kristallipallo joka kertoisi, että mitä kannattaisi tehdä! Niin monet jutut kiinnostaa ja samalla ei edes tiedä kaikista vaihtoehdoistaan. Pakko vähän sellasella yritä ja “epäonnistu”-mentaliteetilla mennä eteenpäin ja ruksia vaihtoehtoja pois. Lohduttaudun sillä, että ainakin tulee tehtyä elämässä paljon kaikkea eikä sitten tartte jäädä miettiin että olisiko sittenkin pitänyt… No OLISI! 😀

    Itselläkin suunta menee koko ajan siihen, että haluan tehdä jotain muiden hyväksi, joku oma kontribuutio paremman elämän mahdollistamiseksi kiinnostaisi. Tekisi mieli sanoa, että traden papereilla voi heittää vesilintua, mutta kyllä nekin varmasti vielä hyödyksi on. Silloin kun se omannäköinen pesti tulee vastaan. Se ei nyt vaan valitettavasti ole mikään palkanlaskija tai toimistosihteeri mitä näyttäisi olevan se oletus.

    • Reply
      Sari
      April 8, 2016 at 11:36 am

      Kiitos Katja pitkästä kommentista! Mä kanssa kannattaisin, et olis joku kristallipallo käytössä! Mutta kun ei, niin pitää vaan luottaa intuitioon ja fiilikseen. Ja hei, jos johtamiskorkeakoulu tuntuu oikealta, se varmasti on sitä. Mä en usko, että mullakaan näistä traden papereista olis isoakaan hyötyä, ellen olis tähän oheen löytänyt tätä omaa intohimoa viestinnästä ja markkinoinnista. Ja oikeastaan se kaikki on lähtenyt blogin ja internetin kautta! Mä en usko siihen, et yksikään tutkinto tavallaan tuo sitä onnea työelämään vaan se on pitkälti kiinni siitä, et saa tehdä asioita missä on hyvä ja/tai mihin kokee intohimoa. Mut se, että sen intohimon löytää, onkin vaikeampi pala. Se vaatii itsetutkiskelua ja erilaisten asioiden kokeilua. Niistä voisi kirjoittaa taas oman postauksensa 🙂

  • Reply
    Ville V
    April 8, 2016 at 11:04 am

    Superkiintoisaa luettavaa Sari! Saako jakaa linkin HH mastermind ryhmäs jos et ite ole jo? 🙂

    • Reply
      Sari
      April 8, 2016 at 11:31 am

      Kiitos Ville! En ole itse jakanut vielä, saa jakaa ihan minne vain haluat ja näet, että kiinnostunutta yleisöä olisi 🙂

  • Reply
    Maarit Johanna
    April 8, 2016 at 6:35 pm

    Peukutan sulle, sun toimille ja suunnitelmille! Oon itsekin avautunut työtilanteesta ja sellaisesta omassa blogissa juurikin tradenomipohjalta kuten Katjakin. Itse taas tällä hetkellä haaveilen töistä julkishallinnossa, tai ylipäätään jossain oman alan paikassa, josta vois sillon tällön saada vähän vapaata, jotta pääsis käymään reissussa.
    Diginomadius vaatisi paljon rohkeutta, heittäytymistä ja luottamusta, jota mulla ei ainakaan tällä hetkellä tilanteeseen ole ollenkaan. Ihanaa, että sulla on onnistanut! :))

    • Reply
      Sari
      April 8, 2016 at 6:39 pm

      Kiitos peukuista Maarit! Kyllä diginomadius, erityisesti ‘täysipäiväinen’ sellainen, vaatii ihan omanlaista asennetta. Itsekään en pystyisi jättämään kaikkea taakse. Mutta tämä muutaman vuoden irtiotto siitä perinteisestä arjesta on tuonut kyllä omaan elämään tosi paljon kaikkea hyvää ja erilaista. On oppinut paljon itsestä ja siitä, mitä arvostaa. Ei mua haittais, jos tällaisia kuukauden irtiottoja vois tehdä jatkossakin. Eikä aina tarvis Thaimaahankaan tulla 😀 Mä toivon, että sä löydät myös oman unelmapaikkasi, usein se tulla tupsahtaa eteen, kun vaan uskaltaa tehdä rohkeita päätöksiä, vaikka ei ihan varmasti tietäis, mitä on tekemässä 🙂

  • Reply
    Inka
    April 9, 2016 at 3:03 am

    Kiva kun valotit sun elämästä tuota aspektia myös täällä blogissa! Diginoadius on kyllä mielenkiintoinen juttu! Meillä onneksi etätyöt on enemmän kuin sallittuja, mutta en oo oikeastaan hyödyntänyt sitä mahdollisuutta vielä… Veikkaan kuitenkin, että viimeistään tämän postauksen inspiroimana päätän viimein lähteä myös työajalla viikonloppua pidemmäksi ajaksi reissuun, ja tehdä töitä sieltä käsin, kun se kerran on tehty niin helepoksi.

    • Reply
      Sari
      April 9, 2016 at 5:22 pm

      Kannustan siihen ehdottomasti, jos etätyö kerran onnistuu! Vaikka joku parin viikon working holiday tuttuun kohteeseen. Tällöin ei tule paineita siitä, että tarvisi juosta kaupunkia tutkimassa kieli vyön alla 🙂

  • Reply
    Saana | Live now – dream later
    April 9, 2016 at 6:18 am

    Tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu. Itsehän ryhdyin yrittäjäksi viime syksynä, ja kieltämättä välillä on sellaisia päiviä, kun takaraivossa huutelee epätoivoinen ääni kysyen olenko ihan hullu!? Mutta toisaalta nautin tästä vapaudesta järjestää päivärytmini itse ilman pomon valvovaa silmää ja kellokortteja. Voin syödä lounaani kun nälättää ja käydä lenkillä silloin, kun aivot eniten kaipaavat happea toimiakseen. Enkä enää osaisi varmaan palata valvovan silmän alla vietettyyn 8–16-työrytmiin. Tsemppiä vaan, ei se yrittäjyys niin paljon poikkea siitä, mitä olet tähän asti tehnyt. Kiitos muuten kirjavinkistä, taidankin ensi tilassa etsiä tuon kirjan käsiini.

    • Reply
      Sari
      April 9, 2016 at 5:26 pm

      Kai sitä pitää vähän hullu olla, että yrittäjäksi lähtee. Mutta positiivisesti hullu! Nuo lounas ja lenkki ovat tosi isoja juttuja päivässä, itselle työnteko onnistuu parhaiten vasta puolenpäivän jälkeen, joten tuo virallinen 8-16 aika on ihan tappoa! Sen sijaan, kun aamulla saa ottaa rennon aamiaisen, ulkoilla ja lounastaa omaan tahtiin, on ihan eri fiilis tarttua hommiin. Mä jään seuraileen miten sun yrittäjäura jatkuu, oon sun saittia käynyt vaklailees, et mitä kaikkea duunaat 🙂 Hyvä meininki!

  • Reply
    Milla - Pingviinimatkat
    April 9, 2016 at 12:47 pm

    Kiitos inspiroivasta postauksesta!
    Todella mukava kuulla, että asiat ovat loksahtaneet paikoilleen tähän asti. Enkä näe mitään syytä miksei ne loksahtaisi tulevaisuudessakin 🙂 Mielenkiinnolla seurailen mitä tuleva tuo osaltasi tullessaan. Olen varma, että tuolla asenteella paljon hyviä juttuja.

    • Reply
      Sari
      April 9, 2016 at 5:27 pm

      Kiitos Milla! Asenne kyllä vaikuttaa tosi paljon mutta kyllä niitä hetkiä on aika paljon, kun meinaa lähettää työhakemusta. Jonkinlainen mentori vois olla kova juttu, pitänee varmaan sellainen hankkia kulkemaan rinnalle 🙂

  • Reply
    säppä
    April 9, 2016 at 1:28 pm

    Olipas kiva lukea vähän enemmän sun taustasta! Mäkin opiskelen tällä hetkellä toista tutkintoa (HSO tradenomi) ja vaikka loppu jo lähestyy kovaa vauhtia en vieläkään ihan tiedä, mitäs sitä tällä paperilla sitten oikeasti tekisi. Aikoinaan vähän niinkuin hups vahingossa löysin itseni taas koulun penkiltä, kun halusin jatkaa espanjan ja muiden kielten opiskeluja, että voisin avata enemmän ovia maailmalle. Aiempi tutkintoni (Sosionomi) kun on paljon enemmän sidoksissa nimenomaan Suomeen ja suomalaiseen lainsäädäntöön.. Mutta kun niistäkin hommista tykkään! Onneksi elämässä ei tarvitse koskaan olla “valmis” – aina voi vaihtaa suuntaa. 🙂 Tsemppiä sullekin pohdintoihin ja mahdolliseen yrittäjyyteen! Elämä kantaa, luota vaan. 🙂

    • Reply
      Sari
      April 9, 2016 at 5:29 pm

      Tuo on niin hyvin sanottu, aina voi vaihtaa suuntaa! Se pitäisi muistaa, sillä harvoin mikään asia on kirkossa kuulutettua. Toivottavasti uusi tutkinto avaa sulle ne kiinnostavimmat ovet. Kiva, kun jätit kommenttia!

  • Reply
    Rosita
    April 12, 2016 at 8:53 am

    Heippa! Kiva lukee sun tarinaa, löysin sieltä paljon tuttua 🙂 Eli itse kanssa tietynlainen diginomadi, haluan voida asua ja oleilla pääosin muualla kuin Suomessa ja tehdä koneelta käsin juttuja. Ite ajatellu ottaa tänä vuonna loikan yrittäjyyteen, etenkin jos saan starttirahaa. Katsotaan miten käy, vapaus on kuitenkin kaikkein parasta ja siitä on pidettävä kynsin hampain kii! Terkuin Rosita / matkaopasvapauteen.com 🙂

    • Reply
      Sari
      April 13, 2016 at 5:24 pm

      Kiva, kun kävit lukemassa Rosita! Oon sun juttuja seuraillut somen puolella ja monesti käynyt mielessä, että meillä on varmaan samansuuntaisia ajatuksia 🙂 Vapaus on kyllä ihan parasta ja toiseksi parasta se, että saa tehdä tosi kivoja juttuja työkseen! Jos kesällä eksyt Suomeen/Helsinkiin, niin otetaan treffit!

  • Reply
    Terhi / Muru Mou
    April 13, 2016 at 8:06 am

    Tosi mielenkiintoista lukea enemmän sun taustoista! 🙂 En ole tuota 4 Hour Work Weekiä vielä lukenut, mutta suunnitelmissa kyllä on. Mä valmistuin 7 vuotta sitten tradenomiksi, ja näitten vuosien aikana olen tehnyt 7 kk “oman alan” hommia. Jo opiskeluaikoina tiesin, että opiskelen väärää alaa, mutta sainpahan jonkun tutkinnon. Valmistumisen jälkeen olenkin tehnyt niitä töitä, mitä olen halunnut, välittämättä suoritetusta tutkinnosta. Töihin kun menee niin suuri osa ajasta, että ei ole mitään järkeä tehdä jotain, mistä ei edes pidä. Nyt mulla on haaveena siirtyä kokoaikaisesta osa-aikaiseksi työntekijäksi, sillä arvostan vapaa-aikaa entistä enemmän. Poikaystävä ei tee nykyään kuin muutamia työvuoroja kuukaudessa ja käyttää vapaa-aikansa mm. vapaaehtoistyössä kuskaamalla ruokaa Köpiksen asunnottomille. Itsekin haluaisin käyttää aikani hyödyllisemmin ja mielekkäämmin kuin istumalla joka päivä kahdeksan tuntia toimistossa tietokoneen ääressä – nyt pitäisi vaan uskaltaa ottaa asia puheeksi pomon kanssa 😀

    • Reply
      Sari
      April 13, 2016 at 5:22 pm

      Ollaan tosi samoilla linjoilla tuosta vapaa- ja työajan arvottamisesta. Itse tässä tukien varassa eläneenä on oppinut elämään fiksusti, joten tuntuisi hullulta myydä tämä vapaus, vaikka palkka olisi isokin. Osa-aikatyö tuntuisi itsestäkin mielekkäämmältä, jos tässä töihin olisi menossa. Tai siis sitähän teen nytkin mutta ei tunnu suoranaisesti työltä, kun se on niin kivaa 🙂 Tuo poikaystäväsi tilanne kuulostaa kyllä todella ihanteelliselta!!

      Käy ihmeessä hankkimassa se 4HWW, siinä on mm. tuosta pomolle puhumisesta, tosin etätyöhön suostuttelun näkökulmasta mutta samaa voitaneen soveltaa myös tähän osa-aikaisuuteen!

  • Reply
    Jenni / Globe Called Home
    April 17, 2016 at 2:20 am

    Tsempit tulee täältäkin yrittäjyydelle! Kun olen itse startup-menoa seurannut viime vuosina (niin kavereiden kuin yleistä ympäröivää pöhinää) niin on alkanut tuntua, ettei se yrittäjyys niin pelottavaa olisikaan, koska ei ole mikään maailmanloppu, jos yritys epäonnistuu. Ehkäpä sitä itsevarmuutta voisi lähteä hakemaan noista startup-kuvioista, joissa kyseinen fiilis on vahvasti valloillaan? Seuraavaan Slushiin on vielä pitkä aika, mutta oliskohan Startup Saunan tapahtumat muutenkin sopivamman kokoisia? Niillähän on myös kaikille avoin coworking space Espoossa.

    • Reply
      Sari
      April 20, 2016 at 4:22 pm

      Kiitos Jenni, samaa mieltä, että tuo tietynlainen startup-pöhinä on saanut itsenikin ajattelemaan erilailla. Mä olin viime kesänä Finnish Business Angels Networkilla töissä, joten siellä pääsi aika kivasti sisään mistä noissa jutuissa on kyse. Ja Startup Saunallakin tuli visiteerattua jonkin verran. Itseasias, nyt kun on auto, niin pääsisi helposti myös sinne tekeen töitä! Se on kyllä hullun inspiroiva paikka ja ne tapahtumat tosi mielenkiintoisia!!

  • Reply
    Veera Bianca
    April 17, 2016 at 11:17 am

    Mahtava postaus! Oon sun kanssa aika samaassa veneessä monella tapaa! 🙂 Sulla riittää kyllä niin paljon osaamista ja intoa, että varmasti se iso hyppy yrittäjyyteen on pienempi mitä osaat edes kuvitella! Itsekin olen vähän puolivahingossa yrittäjä, mutta mitään jatkuvuutta tässä ei vielä näy joten who knows what’s next. Ehkä me yhdessä perustetaan joku digitoimisto missä keskitytään matkailuun ja hyvinvointiin 😉

    • Reply
      Sari
      April 20, 2016 at 4:24 pm

      Ihanaa, et sä sanot noin!! Musta se hyppy tuntuu taas jotenkin ihan superisolta! Mä näkisin meidän bisneksissä kyllä synergiaetuja, buukataan heti vapun jälkeen joku pitkä iltapäivä ja jutskataan! Digitoimisto meinaan kuulostais ihan asialliselta… 😉

  • Reply
    Annika | Travellover
    April 19, 2016 at 11:17 am

    Turvatusta palkkatyöstä pois jättäytymiseen on helposti iso askel. Mutta sitten kun siihen saa jonkin oikean kimmokkeen, asiat vain alkavat rullata. Haaveilen tavallaan jostain vastaavasta, mutta oma koulutukseni (ja epäilemättä osaamisenikin) suuntautuu sellaiselle alalle, jota en voi maailmalta verkkoyhtyksien päästä hoitaa. Kai jotain hommia saisi, mutta elintasosta tinkiminen olisi seuraava este. Sitten mietin jotain niinkin absurdeja kuin eläke. Mutta ihan mieletöntä, että alat löytää paikkaasi, omaa juttuasi, joka mahdollistaa monien rakkaiden asioiden yhdistämisen. Minä joudun yhdistämään ne vähän toisin. 🙂

    • Reply
      Sari
      April 20, 2016 at 4:26 pm

      Mutta se, että sä olet löytänyt tavan yhdistää ne asiat on jo ihan mahtava juttu. Harva tuossa ammatissa siihen pystyy siinä määrin, mitä sä. Elintasosta tinkiminen on iso juttu ja varmasti, jos meilläkin olisi ollut alusta alkaen iso asunto, auto jne. niin se lähteminen olisi paljon vaikeampaa. Eiköhän se oma paikka täältä jostain löydy. Ai niin ja tuosta eläkejutusta mulla on postaus tekeillä, pitää vielä hioa sitä hieman!

  • Reply
    Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    April 21, 2016 at 12:54 pm

    Mä jotenkin totesin etten edes halua digitaaliseksi nomadiksi tuon meidän vuoden maailmanympärimatkan aikana. En ainakaan nyt, en niin kauan kuin MOOT -syndrooma vaivaa niin pahasti. En osaisi keskittyä täysin yhteen asiaan, vaan haluaisin elää sitä hetkeä ja paikkaa, joka ei ole vielä tuttu. Kokea uutta. Ja kaipasin niin vietävästi ystäviä, en halua olla kauaa pois heidän luotaan.

    On kuitenkin hienoa että tällainen onnistuu niille, jotka sitä haluavat. Ehkä jossain vaiheessa osaa hillitä tarpeeksi kokemishalujaan, jotta tällainenkin onnistuisi. Lisäksi saan työstäni kyllä todella paljon irti, joten vaikka se on välillä stressaavaa, se on myös antoisaa omalta osaltaan.

    Sen sijan voisin hyvin kuvitella downshiftaavani vähemmälle työajalle. Materia ei ole niin tärkeää, että haluaisin mahdollisimman suurimman rahan takia käydä töissä niin paljon kuin mahdollista. Tämähän on tosin länsimaalaisen etuoikeus ajatella näin.

    Mielenkiintoinen juttu, hyvin kirjoitettu! <3

    • Reply
      Sari
      April 21, 2016 at 3:47 pm

      Tietyllä tavalla oon siinä mielessä sun kanssa (Gia?) samaa mieltä, että en halua olla pitkiä aikoja pois Suomesta. Haluan kuitenkin sellaisen työn, joka mahdollistaa sen, että lähden kuukaudeksi Thaimaahan tai jonnekin muualle, jos siltä tuntuu. Mä uskon, että se rahan ja vapaa-ajan sekä elämyksien suhde on tärkein tekijä, kun miettii mitä tässä tulevaisuudeltaan haluaa. Ja siis enhän mä vielä tiedä edes 😀 Toisaalta, ehkä se epätietoisuus kuitenkin on positiivinen ongelma tässä vaiheessa!

  • Reply
    Niina
    May 2, 2016 at 12:54 pm

    Olen toiminut yrittäjänä kahdeksan vuotta ja en vieläkään usko, että osaan ja pystyn. Lähdin yrittäjäksi melkeinpä yhdessä yössä ja vielä alalle josta en tiennyt mitään! Onneksi olin silloin nuori ja rohkea Meidän tarinaan voi tutustua vaikka facebookissa Konepajasiskot. Aloitin itsekin juuri blogin pitämisen, lähinnä ehkä itseäni varten. Voin sitten vanhana muistella mitä mielessäni liikkui kun kävin läpi näitä hetkiä elämässäni. Harmittaa, etten ole pitänyt blogia tai edes päiväkirjaa noista alkuajoista.
    Mutta en voi kuin suositella yrittäjyyttä! Näiden vuosien jälkeen suosittelen ottamaan mentorin, jos tuntee sellaisen omakseen. On hienoa kun matkalla on mukana joku jo vähän kokeneempi ja elämää eläneempi. Jokainen meistä tarvitsee sparrausta, myös yrittäjät.

    • Reply
      Sari
      May 2, 2016 at 1:00 pm

      Heiii onpa kiva, että jätit Niina kommenttia, konepajasiskoihin olenkin törmännyt täällä interwebsissä! En tiedä voiko niin sanoa, mutta ‘mukava’ kuulla, että edelleenkin se yrittäjyys tuntuu tietyllä tavalla pelottavalta. Mentorin hankita on ehdottomasti itsellä edessä, koska valmentaja on tällaisella uralla pakko olla mukana 🙂

  • Reply
    Marimente
    June 1, 2016 at 2:29 pm

    Todella mielenkiintoista lukea sinun taustoista! Pitänee ehkä nyt vihdoin ja viimein hankkia omiinkin käsiin tuo paljon puhuttu 4-hour work week-kirja 🙂 Ja hienot nuo tekemäsi nettisivut yrityksille, tämä ois mulla myös sellainen osa-alue mitä haluaisin tulevaisuudessa kehittää, alkaen oman yrityksen sivujen värkkäämisestä 🙂

    • Reply
      Sari
      June 10, 2016 at 7:44 am

      Kiitos Mari kommentista, pahoitteluni, että vastaus tulee hieman myöhässä 🙂 Suosittelen ehdottomasti 4HWW lukemista, ehkä sellaiset realistilasit silmillä kuitenkin. Mutta inspiroiva kirja se on ja antaa jotenkin uskoa omaan tekemiseen!

      Nettisivujen tekeminen on ihan hauskaa mutta loppupeleissä ihan sairaan raskasta ja aikaa vievää. Mutta silti niitä pitää aina olla tekemässä 😀

    Leave a Reply